Ampiaissauna

Aina kun näen vuosikymmenien takaisen soutukaverini Liisan, tulee mieleeni musta kummitussauna Varvirannan lepikössä, jonka nokisille lauteilla aamuyön tunneiksi päämme kallistimme.

Retkisoudun hurma hyppyytti soutajia läpi kuulaan kesäyön. Tangon jytkeen vaiettua joukkueteltta oli sakeana tunnelmaa. Me, kirkkovenejoukkueemme kolme soutajaa läksimme etsimään hieman rauhallisempaa yöpymispaikkaa, vaikkapa töyrästä ritvakoivun katveessa.

Aikamme rantapolkua tallusteltuamme tulimme saunalle, joka veteli viimeisiään. Viholaispuskien pönkittämän oven takaa lemahti mätänevien vastanlehtien tuoksu. Sisilisko livahti alimman hirren raosta pakosalle. Hämähäkit kutoivat verkkojaan.

Tiivistäydyimme kapeille laudepulikoille, minä ylimmälle, lähelle katonrajaa. Putoamisen uhalla kääntyily oli kielletty.
Aamulla heräsin Liisan kirkaisuun. Päätä nostaessani nenäni painui potkupallon kokoiseen ampiaispesään. Piikkinokkaisten jyminät korvissa syöksyimme viholaispuskien läpi lempeään horsmapeltoon.
Unet olivat makeat ja herätys unohtumaton.

– Aini Rössi –