Ensimmäinen soutukilpailuni 14.7.1968

Olin kuullut kesällä järjestettävästä soutukilpailusta Partalansaaren ympäri jo talvella.

Kun näin puhelintolpassa maantien varressa soutumainoksen kesän korvalla, niin heti veljeni Paulin kanssa tuumailtiin, että kyllähän sinne lähdetään mukaan.

Veljeni Reino oli tehnyt veneen keväällä ja lupasi sen meille. Ostin Ryhälän kyläkaupasta muoviset airon lavat ja tein airon varret ja laitoin lavat kiinni niihin. Mitään erikoista harjoittelua ei tietysti ollut tehty. Kerran Paulin kanssa soudettiin 5 km lenkki, mikä oli mielestäni hyvä asia. Olin mitä parhaassa iässä aloittaa soutaminen, olin vähän vajaa 19 vuotta ja Pauli oli juuri täyttänyt 17 vuotta.

Kuntoa olin hankkinut tekemällä maa- ja metsätaloustöitä. Olin myös harrastanut yleisurheilua. Satasen olin juossut 13.0, vieläpä pystylähdöllä ja pituutta hypännyt kuudetta metriä.

Kun kilpailu lähestyi, ei siihen osannut oikein valmistautua. Otettiin juomaa ja evästäkin mukaan. Olihan se tuleva kilpailu sellainen niin sanotusti ”hyppy tuntemattomaan”. Ei ollut mitään suunnitelmia millaisilla vaihtoväleillä soudetaan ja melominenkin oli aivan outoa ja opettelua.

Sunnuntaiaamuna 14.7.1968 oli Hakovirralla sellainen puolipilvinen sää ja myötätuulta vähäsen. Mukava soutusää eikä ilmakaan ollut kuuma.

Veneet mitattiin rannalla ennen lähtöä. Meidän vene oli vähän alle 4,50 m pitkä, mikä olisi pitänyt olla. Järjestäjät sanoivat, että alamittaisia ovat soutajatkin että matkaan vaan.

Jos ei olisi päästy kilpailuun, olisi soutu-urani voinut päättyä jo siihen.

Huomasimme, että Anteron ja Eskon veneessä oli oikein kunnon jalkatuet, me vain ei huomattu niitä tehdä. Ilmeisesti heillä jalkatuista oli apua, kun he kerran voittajina maaliin sousivat. Kiinnitin myös huomioni siihen, että eräässä veneessä köllötti täysinäinen olutkori. Ajattelin, että siitä ei hyvää seuraa. Keskiolut vapautui talvella kauppoihin.

Klo 09.00 olimme lähtöviivalla. 21 venettä ja 38 soutajaa, joista 4 venettä oli yksinsoutajan soudettavana. Lähtölaukaus pamahti ja rohkeasti vain kärjen mukaan. Keulassa olivat Antero ja Esko, sitten Ilkka ja Pentti, kolmantena Erkki ja Mauri ja neljäntenä olimme veljeni Paulin kanssa.

Tilanne oli sama, kun tulimme Varmavirralle. Ei isoja eroja ollut ja soutu sujui meiltä hyvin. Soutusää oli samanlainen, kun saavuimme Keriniemeen ja Kietävälän virralle aivan tuntumassa edellä meneviin.

Alkoi jo tuulla ja kerääntyä pilviä taivaalle, kun lähestyttiin Oulunsalmea ja Lepistön selkää. Saavutimme edellä menevät olutkorimiehet ja ohitettiin heidät. Tämän jälkeen he nostivat melan ylös ja keskeyttivät. Keli muuttui nyt rajusti, koko Lepistön selkä myrskysi tumman puhuvina isoina aaltoina. Olin soutanut melko pitkän vaihdon ja vaihdettiin Paulin kanssa soutajaa. Hän ei jaksanut kovassa aallokossa soutaa, joten jouduin takaisin airoihin. Siinä vaihdossa olin pudota veteen, mutta ehdin viime hetkessä veneen keskelle päin hypätä ja pysyin veneessä. Siinä tuulessa olisi ollut mahdoton päästä takaisin veneeseen, jos veteen olisi joutunut.

Tuuli vain koveni ja aallot olivat isoja. Soudin Lepistön selän ylitse vaihtamatta. Kyllä otti lujille, mutta loppumatka olikin sitten helpompaa ja tyynempää. Kolmantena tultiin edelleen ja kun emme tunteneet reittiä, niin kysyttiin rannalla olijoilta matkaa maaliin.

Saatiin epäselviä tietoja matkasta maaliin, mikä aiheutti sen, että alkoi jo tulla epäilys maaliin pääsemisestä.

Yhden sijan menetimme, kun Hannu ja Mauri ohittivat meidät loppumatkalla. Neljäntenä saavuimme Hakovirralle noin 15 minuuttia voittajille Antero Tiaiselle ja Esko Miettiselle jääneinä. Toisena tulivat Erkki ja Mauri Miettinen ja kolmantena Hannu Virta ja Mauri Kaila. Olihan se keskenkasvuisilta pojilta hyvä saavutus neljäskin sija.

Palkinnoksi saimme savustetun lohen ja kauluspaidan, mikä on edelleen tallessa muistona. Myöskin soutujuliste on tallessa Sulkava Seuran kokoelmissa. Airot on edelleen tallella, vene vain myyty ja lahonnut, mikä nyt harmittaa, olisi pitänyt säilyttää. Siitä alkoi soutu-urani ja 1969 olin armeijassa ja voitettiin Esko Miettisen kanssa. Tämä Kauko Miettisen tekemä vene on minulla tallessa vajassa. Tulevana kesänä minulle tulee 50. soutukerta Sulkava souduissa. Päivääkään en vaihtaisi pois, paljon on koettu. Nyt se on todistettu, että nuorena jaksaa ja ehkä vähän vanhempanakin.

Sulkavalla 14.5.2017 Hannu Pasanen


Kuvat: Juhani Kosonen, Suursoutujen arkisto: 49. Sulkavan Suursoudut v. 2016
Ossi Parkkinen ja Hannu Pasanen (oik.) Sulkavan Urheilijat -41. Vuorosoudun voittajat SM-sarjassa miehet yli 60 v. ajalla 5.41.25.
50-tarinaa-hannup-palkintojenjako

50-tarinaa-hannupmaalissa