Soutumuistoja läpi elämän

Soudut ovat aina olleet mukana elämässäni. Kesämökkimme sijaitsee Partalansaaressa ja joka vuosi elämässäni olen soudut nähnyt katsojana tai itse soutanut.

Erikoisin ja samalla tärkeä lapsuudenmuisto on jäänyt mieleeni 1980-luvulta. Meillä oli tapana seurata soutuja rannalta Keriniemen kärjessä Järvenrannan kallioilta. Oli lämmin, mutta hyvin voimakas etelätuuli. Soutuihin osallistui siinä vuonna ja siihen aikaan jotain poikkeuksellista: kahdeksikko kilpasoutuvene perämiehen kera. Juuri meidän kohdallamme sitten kyseinen vene sattui kaatumaan ja uppoamaan. Miehistö ui maihin, muistan varsinkin kun perämiehenä ollut nuori poika oli aivan raivona. Mutta voi mikä riemu meille lapsille oli, lähteä uimalla auttamaan ja  hakemaan heidän tavaroitaan vedestä. Vedestä pelastetut eväät saimme syödä palkaksi. Saimaassa kastunut Kismet maistui taivaalliselta palkkiolta!

Aikuisena rakas saari on tullut kierrettyä kaveriporukalla vuodesta 2003 lähtien. Ihania kesäisiä päiviä ja mahdollisuus kutsua ystävät mökille soutujen varjolla ovat parasta kesässä. Yllytyshulluudesta liikkeellä lähtenyt tapahtuma kerää samat edelleen yhtä hullut kaverit kesäisin yhteen. Ei haittaa helle, ei pari kertaa päälle osunut ukkonen, aina hyvissä tunnelmissa ollaan maaliin tultu. Tänä vuonna Kumiankat lähtevät taas perjantai-iltana saarta kiertämään. Pieni kilvoittelu kelloa vastaan ja itsensä ylittäminen odottavat jälleen!

Tiina Vuosku