Soutumuistoja vuodesta 74 alkaen

Aloitin suursoudut 1974 vuorosoudulla siskoni kanssa. Siitä kipinä alkoi. Soutu oli tuttua lapsuudesta kun kotini oli järven rannalla, Virroilla Runoilijanreitin varrella. Koulumatka soudettiin, kelirikon aikaan kierrttiin mantereenpuolta.

Vuonna 1976 soudin jo yksin  ja sen jälkeen yhteensä kuusi kertaa. Voitin sarjan joka kerta. Myöhemmin useissa eri versiossa viimmeisemmä kerrat retkisoudussa ja edelleen tavoite 44 kerta yhtäjaksoisesti .

Muistoja soudun ajalta

Siskoni kanssa kun soudimme olimme valmistaneet mustikkakeiton ja vasta veneessä huomasimme että olimmekin sokerin asemasta laittaneetkin suolaa. Joimme Saimaan vettä, koska emme olleet varautuneet  tuohon katastrofiin,   (joka on edelleenkin luulisin osittain jouma kelpoista ). Toinen muistelo on jo jykevämmppää tekstiä. Soudin yksinsoutua ja olin ohittamassa vuorosoutuparia (isä ja poika). Vaan jostain syystä tää isä ohjasi venettään eteeni. Siinä sitten kieputtelin ja lopuksi arsenaalit minulla kohosi (oli vielä voitto kilpailuni) niin, että huusin ”etkö saatanan äijänkäppyrä osaa pitaa omaa suuntaasi?” . Kaikki soutuni ovat olleet hyviä kokemuksia säät myös antaneet oman mielekkyytensä .

Soututerveisin Suurmestarisoutaja  Raija Viertola