50. Sulkavan Suursoutuihin koottu historiikki vuosien varrelta, joka julkaistiin vuoden 2017 osanottajaluettelossa.

On sanonta, että suomalaiset hullut lasketaan talvisin Finlandia-hiihdossa ja kesäisin Sulkavalla puuvenesouduissa. Partalansaarta on kierretty soutamalla kilpaillen jo vuodesta 1968 lähtien. Vuosien varrella pienestä tapahtumasta on kasvanut Suomen suurin soututapahtuma. 49 vuoden aikana Partalansaaren on kiertänyt yhteensä 220 0283 soutajaa ja parhaimpina vuosina yli 10 000.

 

Suursoudut mullistavat noin 3000 asukkaan kirkonkylän elämän heinäkuun toisena viikonloppuna. Sulkavan katukuvaan ilmestyvät kirkkoveneet ja trailerit sekä iloiset soutajat ja heidän tukijoukkonsa. Samalla soutuviikonloppuna kunnan väkiluku moninkertaistuu. Kirkonkylä sekä sen asukkaat heräävät henkiin ja puhaltavat yhteen hiileen. Vai pitäisikö tässä asiassa sanoa: soutavat samassa veneessä. Talkoolaiset, joita on lähes 500, tekevät kaikkensa, jotta soudut onnistuvat. Missä muualla Suomessa on samanlaista?

1960-luku:
Miten sai alkunsa?

Aluksi on varmaan hyvä kertoa, miten kaikki sai alkunsa. Kuka oli se henkilö, joka saa nykyisinkin monet tuhannet ihmiset tulemaan Sulkavalle ja soutamaan 60 kilometrin matkan. Ja mistä koko ajatus lähti?

Pienen pojan unelmasta kasvoi tunnettu soututapahtuma

Kauko Miettinen, osaava veneenrakentaja ja myöhemmin venemestari, oli kuullut lapsena huhun, että raavas mies pystyy soutamaan Partalansaaren ympäri auringonlaskun ja auringonnousun välisenä aikana. Ajatus voi aluksi kuulostaa mahdottomalta ja älyttömältä, sillä kertyyhän matkaa yli 60 kilometriä. Ja auringonlaskun ja auringonnousun välinen aika on juhannuksen tienoilla varsin lyhyt.

Ajatus saaren kiertämisestä soutaen ei jättänyt Kaukoa rauhaan, häntä askarrutti kuinka pitkään aikaa menisi. Poiskaan sitä ei mielestä saanut, ennen kuin asiaa oli kokeiltu. Kauko Miettinen yritti houkutella järjestelyihin apua ja aikoi laittaa lehteen ilmoituksen, millä hän pyrki houkuttelemaan mukaan muitakin lähtijöitä tähän kokeiluun.

Aluksi naapurit ja kyläläiset pitivät ideaa hulluna tai vähintäänkin omituisena. Sulkava-Seuran silloisesta puheenjohtajasta Väinö Vihavaisesta Kauko sai hengenheimolaisen. Väinö oli sitä mieltä, että tällainen soutukilpailu voisi hyvin sopia kotiseutuseuran toimintaan, olisihan se sekä soutu- että puuveneperinteen vaalimista. Kauko oli luvannut voittajalle palkinnoksi soutuveneen, mikäli kilpailu järjestetään. Väinö kävi Kaukon luona kolme kertaa kysymässä, antaako hän todellakin veneen palkinnoksi, jos Sulkava Seura kilpailun järjestetään. Kauko piti lupauksensa, vaikka se oli silloin taloudellisesti iso investointi. Mutta Kauko uskoi unelmaansa, ja oli tähän valmis. Ja niin siinä kävi, että vuonna 1968 asettui lähtöviivalle 38 venettä.
Loppu onkin suomalaisen urheilun historiaa ja huikeaa menestystarinaa.

1970-luku: Retkisoudun
riemua ja kirkkoveneitä

1970-luvulle siirryttäessä kirkkoveneet näyttelivät isoa osaa tapahtumassa. Mukaan tuli myös Retkisoutu, joka muutti myös Suursoutujen luonnetta ja avasi muille kuin vähemmän kiireisille soutajille mahdollisuuden tulla mukaan.

Retkisoutu niille, joita ei kilpailu kiinnosta
Retkisoutajille tutun Varvirannan alueen Sulkava-seura osti vuonna 1986. Nykyinen rakennus valmistui vuonna 2011.
Retkisoutajille tutun Varvirannan alueen Sulkava-seura osti vuonna 1986. Nykyinen rakennus valmistui vuonna 2011.

Kaikki eivät suinkaan halua kilpailla veren maku suussa ja aikaa vastaan. Siksi soutajat alkoivat kysellä mahdollisuutta kiertää saari toisella tavalla. Asiaa alettiin kehittää, ja vuonna 1973 soudettiin ensimmäinen Retkisoutu. Retkisoudussa matka on kymmenen kilometriä pidempi ja välillä yövytään matkan puolivälissä. Retkisoutuja on nykyisin kaksi. Ensimmäinen lähtö on torstaina ja toinen lähtö lauantaina. Vuoden 2007 40. juhlasouduissa kokeiltiin yhtä ylimääräistä retkisoutua, mutta tiistain lähtö ei saanut kannatusta, että se olisi jäänyt mukaan.

Retkisoutajille Varviranta on tuttu paikka jo usean vuoden ajalta.  Yöpymispaikka ei kuitenkaan ole aina ollut Varviranta. Aikaisemmin yöpyminen tapahtui Joenpään talon rannassa. Toki matkan aikana poikettiin useaan kertaan rannoille, kiipeiltiin Linnavuorella ja naposteltiin eväitä. Huoltoveneiden miehistöt järjestivät myös kahvituksia.

Sulkava-Seura ry osti oman yöpymisalueen Varvirannan Kietävälänvirran varrelta vuonna 1986. Vuosien mittaan paikkaa on rakennettu ja kehitetty. Ensimmäinen rakennus pystytettiin Varvirantaan vuonna 1987. Nykyinen rakennus valmistui vuoden 2011 soutuihin. Nykyiset kahvitaukopaikat ovat Kartussa ja Varmavirralla.

Kulkemus

Sulkava-Seura tilasi Kauko Miettiseltä vuonna 1975 kirkkoveneen. Päivänvalon se näki samana vuonna. Yhdeksällä hankainparilla varustettu vene kastettiin Kulkemukseksi yhden Partalansaaren sisäjärven mukaan, lisäksi Partalansaaren vanha nimi on Kulkemussalonsaari. Vesille Kulkemus laskettiin Miettisen omasta rannasta. Tänä vuonna Kulkemuksen voit nähdä Soutustadionilla juhlasoutujen aikaan.

1980-luku: Kirkkoveneet
mukaan kilpasarjaan

1980-luvulla kirkkoveneet tulivat mukaan kilpasarjaan. Siihen mennessä oli myös tehdä kirkkoveneitä tarpeeksi. Pitihän kalusto ensin luoda. Myös erilaiset soutuihin liittyvät tittelit tulivat kuvioihin mukaan.

Piäsoutaja, ainoa titteli laatuaan Suomessa

Sulkava-Seuran ja Suursoutujen toimitusjohtaja eli Piäsoutaja on soutujen kasvot. Aluksi ei puhuttu Piäsoutajasta, vaan vastuullisesta järjestäjästä. Pöytäkirjoihin Piäsoutaja ilmestyi vuonna 1981. Piäsoutaja-tittelin keksi Ville Hukkanen. Vuonna 1982 soutuja luotsasivat Paavo Vihavainen ja Reino Eerikäinen yhdessä. Pisimpään Piäsoutaja on toiminut Jukka Simpanen.

Vuosien varrella tätä virkaa ovat hoitaneet seuraavat henkilöt: Mauno Hintsanen (1968-1971), Jaakko Tuominen (1972-1974), Toivo Kontinen (1975), Paavo Vihavainen (1976-1982), Reino Eerikäinen (1982-1987), Jukka Simpanen (1988-2010), Erkki Kauppinen (2011-2013), Siiri Simpanen (2014) ja Aki Mähönen (2015-2016).

Vuoden 2017 suursouduissa ei Piäsoutajaa ole, hänen tehtävänsä ja vastuunsa on jaettu eri henkilöille. Aika näyttää Piäsoutajan kohtalon ja sen millä tavalla hänen tehtäviään tullaan hoitamaan.

Kirkkoveneiden mukaantulo kilpasarjaan

Tapahtuma alkoi kasvaa vuonna 1984, jolloin kirkkoveneet hyväksyttiin kilpailuun mukaan. Tämän seurauksena soututapahtuma alkoi kasvaa ja soutajien määrä lisääntyi entisestään. Nykyisin suurin kirkkovenelähtö on perjantain yösoutu, jossa starttaa noin 100 kirkkovenettä.

Soutuneuvos-titteli

Kun Suursoutuja oli järjestetty jo useita kertoja ja saaren kiertoja alkoi kertyä kymmenen kertaa, alettiin tuumia, että olisiko näille saaren kiertäjille keksittävä joku titteli. Syntyi titteli: Soutuneuvos. Soutuneuvos-arvonimen saa, kun kiertää Partalansaaren ympäri kymmenen kertaa. Tänäkin vuonna uusia soutuneuvos-titteleitä jaetaan useita kymmeniä. Muita titteleitä ovat muun muassa Suursoutuneuvos.

1990-luku: Ennätyksiä ja dopingtestejä

1990-luvulla ei suurempia mullistuksia tai uudistuksia tullut. Reittiennätys, joka on vieläkin rikkomatta, tapahtui vuonna 1991. Ari Kankkunen souti tuolloin kiinteällä penkillä ennätysajan 5.04.50.

Doping-testit vuonna 1991

Vuoden 1991 souduissa vieraili ensimmäisen kerran antidoping-toimikunta. Testejä järjestetään pistokokein SM-tason urheilutapahtumissa. Soutajille testien tekeminen tuli tietenkin yllätyksenä, vaikka soutujen järjestäjille asiasta oli ilmoitettu.

Testeihin joutui kaksi soutajaa, jotka arvottiin viiden parhaimman joukkoon sijoittuneista. Miesten yksinsoudussa testeihin joutuivat Ari Kankkunen ja Antti Niskanen. Tulosten dopingtesteistä piti tulla parin viikon päästä, mutta tuloksia ei ole näihinkään päiviin saakka kuultu. Ilmeisesti molemmat selvisivät puhtain paperein.

1996 vuonna sää puhutti ja pelotti

Sulkavan Suursoudut soudetaan aina heinäkuun toisena viikonloppua. Ajankohdan perusteena oli se, että silloin säät ovat ”raukeimmillaan”: kevättuulet ovat menneet ja syksyiset tuulet vielä tulematta. Myös tilastollisesti heinäkuun toisena viikonloppuna paistaa aurinko. 49 vuoden aikana säät ovat suosineet suurimmaksi osaksi tapahtumaa.

Vuonna 1996 oli toisin, jolloin rannalla pelättiin varmaan yhtä paljon kuin veneissä. Vettä tuli veneisiin yli laitojen, satoi koko yön ja oli kylmä. Tuulinen ja ajoittain jopa myrskyisä soutukeli nostatti kyselyä turvallisuudesta. Onneksi kuitenkin vahingoilta vältyttiin ja kukaan ei loukkaantunut. Vuoden 1996 kaltaiset myrskyt ovat onneksi harvinaisia Suomessa, mutta silti joka vuosi turvallisuuteen satsataan. Huoltoveneet ovat soutajien turvana koko matkan.

2000-luku:
Osanottajaennätykset

2000-luvun alussa Sulkavan kaduilla oli vilskettä.  Yli 10 000 soutajaa ja heidän huolto- ja kannustusjoukkonsa saapuivat Sulkavalle. Parhaimmillaan Sulkavan kirkonkylällä vieraili soutuviikonloppuna 30 000 henkilöä.

10 000 raja rikkoutuu

Vuosituhannen vaihtuessa myös soudut kokivat muutoksia ja soutajien määrä lisääntyi. Vuonna 2001 rikottiin 10 000 soutajan määrä, jolloin saaren kiersi 10 069 soutajaa. Vuonna 2003 tehtiin ennätys, jolloin Partalansaaren kiersi yhteensä 10 224 soutajaa.

Uusi Soutustadion
Uusi soutustadionrakennus valmistui v. 2003. Kuva vuodelta 2005.
Uusi soutustadionrakennus valmistui vuoden 2003 soutuihin. Kuva vuodelta 2005.

Ensimmäinen soutustadion valmistui vuonna 1987. Aikaisemmin maalintulo oli Alinaniemen ja Laivarannan välissä. Aikaa kului ja soutajien määrä kasvoi ja alettiin miettiä uutta, uljaampaa rakennusta. Nykyinen soutustadion valmistui vuoden 2003 soutuihin. Vanha soutustadion poltettiin ja tilalle nousi komea rakennus. Stadion on saanut paljon kiitosta ja osoittanut näiden vuosien aikana sen, että sitä todella tarvittiin. Nykyinen soutustadion on oivallinen paikka järjestää myös muita tapahtua.

Hellekesä 2005

Vuoden 2005 soudut muistetaan varmaan parhaiten helteestä. Helle sai kansan liikkeelle eikä järjestyshäiriöiltäkään vältytty. Järjestyksenvalvontaan satsataan joka vuosi ja ihmisten turvallisuus tapahtumassa niin vesillä kuin maalla on tärkeää. Helteiden aikaan nesteytys, niin soutajilla, melojilla kun katsojillakin on erityisen tärkeää.

Soutupatsas
Soutupatsaan paljastustilaisuudessa 4.7.2007. Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee ja Kauko Miettinen.
Soutupatsaan paljastustilaisuudessa 4.7.2007 Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee ja Kauko Miettinen.

Soutupatsas koristaa Sulkavan kirkonkylän keskustaa. Alun perin soutupatsas piti tulla jo 1987 pidettäviin 20-vuotissoutuihin. Toukokuussa 1984 päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin soutupatsaan saamiseksi. Soutupatsas jäi kuitenkin tuolloin haaveeksi.

Soutupatsas-idea herätettiin uudestaan henkiin 40-vuotisjuhlasoutuihin. Sulkavan keskustassa paljastettiin vuonna 2007 Sulkavan Suursoutujen kunniaksi patsas. Patsaan on suunnitellut sulkavalainen taidemaalari Olavi Uusitalo ja veistänyt porilainen kivitaiteilija Heikki Räsänen. Sulkavalaisesta Amadeus-kivestä veistetyn patsaan paljastivat Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee ja Suursoutujen isä Kauko Miettinen.

2010-luku: laskusuhdannetta, mutta myös riemua

2010-luvulla on kohdattu niin riemua kuin myös hieman vastoinkäymisiäkin. Osallistujamäärät ovat laskeneet, mutta samalla on myös hienoa, että mukaan on tullut myös paljon ulkomaalaisia.

MM-soudut vuonna 2010
MM-soutujen avajaiskulkue saapumassa soutustadionille.
MM-soutujen avajaiskulkue saapumassa soutustadionille.

Sulkavan Suursoudut siirtyivät uuteen aikaan 2010-luvun alussa. Ulkomaalaisten mukaan tulo lisääntyi MM-soutujen myötä, ja nykyäänkin Saimaalla nähdään soutuviikonlopun aikana kansalaisia monesta eri maasta. Kaukaisimmat soutajat tulevat jopa Intiasta saakka.

Laskusuhdannetta soutajien määrässä

On totta, että soutajien määrä on vuosien aikana laskenut. Suurin syy laskusuhdanteeseen on ollut kirkkoveneiden väheneminen. Ei voi myöskään kieltää, etteivät muut liikunta- ja ulkoilutapahtumat veisi myös soutajia. On kuitenkin hienoa, että soudut jaksavat silti kiinnostaa edelleen. Tavoitteena on, että soutajien määrä vakiintuisi, eikä enää radikaalisti tippuisi. Tarkoituksena on kuitenkin edelleen tehdä soutajille hienoa tapahtuma, josta saa elämyksiä ja muistoja.

Joka vuosi mukana olleet soutajat

Tähän mennessä joka vuosi mukana olleet soutajat ovat Virran veljekset Raimo ja Risto sekä Hannu Pasanen – 49. kerta on huima saavutus. Miehet ovat ilmoittautuneet myös tämän kesän soutuihin – Pasanen soutaa vuorosoudussa ja Virran veljekset 2-päivän retkisoudussa.

Lopuksi

Pienen pojan unelmasta on kasvanut hieno soututapahtuma. Kaukon ”pähkähullu” unelma elää todellisuutta tänäänkin ja vielä kymmenien vuosienkin jälkeen näitä saarenkiertäjiä on tuhansia. Soututapahtuma on ainoa laatuaan ja edelleen yksi Suomen tunnetuimmista ja suurimmista liikuntatapahtumista.   Katsotaan, mitä seuraavat 50 vuotta tuovat tullessaan.

Kiitokset
Kaisa Miettinen, Jukka Simpanen, Reino Eerikäinen ja Jaakko Teerimäki

Lähteet
Sulkava-lehdet vuosien varrella,
Tahtiairot-kirja, Haastattelut