Hannu Pasanen soutaa heinäkuussa Sulkavan suursouduissa 58. kerran – ”Soutu muutti elämäni”
Heinäkuussa 2026 Hannu Pasanen, 75, tekee jotain, mihin ei Suomessa ole kyennyt kukaan muu: Hän soutaa Sulkavan Suursouduissa jo 58. kerran. Soutu on ollut Hannulle nuoruuden sattumasta lähtenyt elämänmittainen harrastus, jota mies itse kutsuu hänen henkensä pelastaneeksi lottovoitoksi.
”Hullun hommaa”
”Minun soutuni alkoi vähän sattumalta. Olin 19-vuotias, kun Puumalantien varteen ilmestyi sähköpylvääseen juliste uudesta kilpailusta. Olin 17-vuotiaan veljeni kanssa katsellut sitä vähän sillä silmällä, ja kun vanhin velipoika teki meille veneen, päätimme lähteä mukaan. Viisi kilometriä harjoiteltiin.
Historian ensimmäisissä souduissa 1968 keli oli aivan mahdoton. Lepistönselkä myrskysi ihan mustana ja vaihtotilanteessa meinasin tippua Saimaaseen. Lepistön yli päädyttiinkin menemään vaihtamatta. Se oli rankka nakki ja voimat loppuivat loppumatkasta. Tulimme neljänsiksi. Viikko paranneltiin soudun jälkeen. Ajattelin, että on tämä hullun hommaa.
Olin armeijassa, kun minulle tuli kilpailukutsu seuraaviin soutuihin. Minulle tarjoutui jopa lyhyt loma, että pääsisin soutamaan. Niinhän siinä kävi, että menin soutamaan ja voitettiin. Siitä kipinä soutamiseen lähti.
Soudut ovat aina olleet minulle kesän kohokohta. Onhan se uskomaton juttu, että ei ole mitään sattunut ja aina on päässyt soutamaan. Kerran olin juuri ollut mahataudissa, mutta soutuja ei tullut mieleenkään jättää välistä. Tankkauksesta ei tullut mitään ja tyhjällä mahalla soudin, mutta pronssia tuli.
Tavoitteena menestys
Motivaatiota minulla on ollut soutamiseen aina, ja tavoitteenani on ollut menestyä. Olen voittanut 130 mitalia, suurimman osan vuorosoudusta, mutta myös yksinsoudusta. Menestyminen antoi aina uutta virtaa.
Urallani soudin 21 vuotta Ossi Parkkisen kanssa. Hän oli soutukaverina mittaamattoman tärkeä. Minä olin usein turhan varovainen lähdöissä. Ossi potki henkisesti persuksille ja sanoi, että nyt lähdetään kovempaa. Hän valoi minuun itseluottamusta, josta oli paljon hyötyä.
Kun Ossi menehtyi yllättäen 2019, loppui minulta tavoitteellinen soutu siihen paikkaan. Mutta soutua en jättänyt – siirryin retkisoutuun Kauko Simosen kanssa. Meillä menee soutu hyvin yhteen, ja matkan aikana muistellaan menneitä soutuja.
Nykyään meillä ei Kaukon kanssa ole muita tavoitteita, kuin että pääsisi Partalansaaren ympäri kahteen päivään. Sehän on kaikkein parasta, kun voi nauttia soutamisesta kaikessa rauhassa.
Soutu muutti elämäni
Soutuharrastus on vaikuttanut elämään kaikin tavoin. Jos en olisi siihen kyytiin lähtenyt niin olisin varmaan hautuumaalla. Nostan Kauko Miettiselle hattua, että laittoi Suursoudut aikoinaan pystyyn. Hän pelasti varmasti monen miehen elämän.
Soutu on ollut nuoresta pojasta lähtien isossa roolissa elämässäni. Kun soudin tavoitteellisesti, harjoittelin kesät talvet. 2000 kilometriä tuli soudettua kesäisin. Talvisin hiihtelin ja pääsin jopa 3000 kilometriin. Muuten olen pitänyt peruskuntoa yllä hyötyliikunnalla.
Nykyään tavoitteeni on käydä kymmenisen kertaa soutamassa ennen koitosta. Siinä tekee itselleen palveluksen, kun harjoittelee soutuja varten. Pystyy kunto yllä.
Soudut jatkuvat
Olen moninkertainen soutuneuvos. Soutuneuvoksen arvonimen saa jo kymmenestä kerrasta. Ei olisi nuorena poikana ikinä uskonut, että tällainen soutu-ura tästä vielä tulee, tai olisi mahdollistakaan.
Vaimolta on tullut välillä noottia, että miten kauan tuota hupsuhommaa meinaat tehdä. Järjestäjä antoi elinkautisen, eli ilmaisen osallistumisen kaikkiin seuraaviin soutuihin, niin pakkohan se on lähteä. Kun vielä kolme kertaa soudan, niin 60 on täynnä. Se on tavoite, ja jos henki pihisee niin en lopeta sittenkään. Soudetaan vaikka viikko Partalansaarta ympäri.
Soutu on ollut minulle kuin lottovoitto: se on antanut asennetta, terveyttä ja hyvinvointia sekä hyviä kavereita. Kun katson elämääni taaksepäin, yksi asia on varma: soutu on ollut elämäni paras päätös.”