Pari tuntia ennen Sulkavan Suursoutujen perjantain lähtöä Lappeenrannan Soutajien Esa Melanen esitteli rannassa mukaan otettavia eväitä: siripiri-tabletteja eli hedelmäsokeria ja buranaa sekä suolatabletteja, joista viimeinen on kramppeja varten. Näillä pärjää maaliin asti mukavasti.
Lappeenrannan Soutajat oli vuokrannut kirkkoveneen UPM:n urheiluseuralta Kaukaan Lylyltä. Melasen puserossa luki selässä SU-41 eli Sulkavan urheiluseura. Hän edusti SU-41-seuraa pienveneissä kaksi viimeisintä vuotta.
– Piti tulla keväällä varamieheksi Lappeenrannan porukkaan, mutta täs mie nyt sitten oon mukana kisassa, Melanen naureskeli.
Melasen porukka oli liikkeellä upeassa kiiltävässä lakassa olevalla neljän soutajan veneellä, joka on luokaltaan sisähankanelonen. Ulkohankaneloset osallistui Melasen mukaan samaan luokkaan. Veneessä oli perällä mukavasti pehmustettu perämiehen paikka.
– Huippuvauhti on 14 kilometriä tunnissa ja matkavauhti noin 11 kilometriä tunnissa hyvässä kelissä. Ikimuistoinen kilpailu edessä, sillä en ole tällaisella veneellä aiemmin kisannut. Parinkympin lenkkiä olemme harjoitelleet ja ahteri on ollut tiukalla jo silloin, myhäili Melanen.
Takapuolen pehmusteena Melasen porukalla oli kolme senttiä paksua auton eristettä, joka on osoittautunut hyvin toimivaksi. Kankut ovat soudussa kovalla koetuksella.
Varkaudessa aktiivista soutuharrastusta
Varkauden Mela -seuran kirkkovene erottui joukosta sinisellä värityksellään, sillä ruskea puunväri oli selvästi vallitseva kirkkoveneissä.
– Kuntoa on pidetty yllä talvella hiihtämällä ja kesällä on soudettu sekä pyöräilty maastossa sen, minkä työnteolta on kerinnyt, kertoi Teija Hasunen.
Varkauden seuralla on kaksi sinistä venettä, jotka olivat molemmat Suursouduissa mukana. Kumpikin haastatelluista naisista oli ollut jo kymmenisen kertaa Suursouduissa, kokemusta oli kertynyt. Veneen keulassa ollut lady oli soutanut jo 33 kertaa Sulkavan souduissa.
Mikä saa aina tulemaan uudestaan Sulkavan Suursoutuihin? – Mielenvikaisuus, nauroi Hasunen. – Rakkaus lajiin, sanoi Marjut Huhtala.
Paikalle saapui Varkauden Melan puheenjohtaja Risto Asikainen, joka oli lähdössä lauantaina soutamaan yksiköllä.
– Aktiivista soututoimintaa on Varkaudessa, sillä soudamme kirkkoveneellä viikoittain. Tämä vene uudistettiin seitsemän vuotta sitten. Jalkatuet ja penkit uusittiin kokonaan, Asikainen sanoi.
Matt lähti tekojaloilla kuninkuusmatkalle
Hakovirran rannasta löytyi Englannista asti saapuneen soutujoukkueen jäsen Matt, jolla oli selvästi näkyvillä tekojalat ja tekokäsi. Hän oli armeijassa menettänyt jalkansa ja kätensä, mutta kuntoutunut niin hyvin, että pystyy nyt kävelemään ja jopa soutamaan kuninkuusmatkan. Kunnioitettava saavutus.
– Soutuklubimme Englannissa kuuli tästä hienosta Sulkavan Suursouduista ja päätimme lähteä mukaan isolla porukalla, iloitsi Matt, joka ei halunnut sukunimeään julkisuuteen.
Matt näytti, kuinka hän ottaa viimeisimmän kämmenosan pois kädestään ja laittaa airoon sopivan adapterin tilalle. Näin hän pystyy soutamaan kahdella kädellä.
Porvoon Flikoilla pientä säätöä
Porvoon Flikkojen kirkkovene oli vielä trailerilla, kun kaikki olivat jo sovittelemassa varusteitaan paikalleen pinkeissä asuissaan. Valmentaja yritti saada kaikki tekemään soutuliikkeitä yhdessä, mutta flikoilla oli liikaa puuhattavaa penkkien ja jalkatukien säätämisen kanssa, joten valmentaja luovutti.
Avustaja Arvo Luts ehti kertomaan, että joukkueessa on soutajia, jotka ovat olleet jo 25 kertaa mukana, mutta mukana on myös yksi ensikertalainen.
– Kyseessä ei ole virallinen soutuseura, mutta kuitenkin on porukka, joka treenaa tiiviisti soutua kaksi tai kolme kertaa viikossa. Omaa venettä ei ole, mutta olemme Porvoon alueelta aina vuokranneet kirkkoveneen harjoituksiin ja kilpailuihin, selosti Luts.
Harjoitukset on pidetty yleensä Porvoonjoella, mutta toisinaan myös merellä. Talvella on ergosoututreenejä ja kahvakuulaharjoituksia. Liikuntahenkistä porukkaa siis, sillä pyöräily ja hiihto kuuluvat myös harjoituslajeihin.
– Mukaan lähdetään kilpailuun ei tosissaan, mutta kumminkin tosissaan. Ei oteta liikaa paineita, pitää olla myös kivaa. Kovia mimmejä nämä ovat, Luts nauroi.
Porvoon Flikat sijoittui kirkkoveneiden naisten sarjassa toiseksi. Eroa voittoon oli noin 11 minuuttia. Eroa kolmanteen sijaan oli reilut kaksi minuuttia, joten taisto oli tiukkaa.
Porvoon Flikkojen tavoitteena oli viiden tunnin alitus, mutta nyt aika painui viiteen ja puoleen tuntiin, sillä vastatuuli oli välillä navakkaa.
Nesteen Soutajilla leppoisaa
Porvoolaisen Nesteen Soutajien kirkkoveneen luona oli leppoisa tunnelma pari tuntia ennen lähtöä, sillä juttua ja naurua riitti. Jarmo Aaltonen kertoi, että heillä on miesjoukkue, jota on vahvistettu parilla vahvalla naisella.
– Tavoitteena on neljän ja puolen tunnin aika. Joka vuosi on oltu mukana. Itsellä on kahdeskymmenes kerta nyt kirkkoveneellä. Treenattu on kisoihin vaihtelevasti, sanaili Aaltonen.
– Välillä on treenattu kuudellakin soutajalla, mutta se on vähän harmi, kun muut eivät pääse silloin treenaamaan. Töitä ja muita puuhia on monella., tuumasi Aaltonen.
Nesteen Soutajilla on peräti kolme kirkkovenettä. Ennen koronaa heillä oli usein myös kolme joukkuetta soutamassa. Jopa Porvoon Martoilla oli oma joukkueensa mukana.
Aaltonen harmittelee, että koronan myötä moni iäkäs soutaja lopetti. Nyt kaksi kirkkovenettä makaa Porvoossa, kun vuokraajiakaan ei ole löytynyt.
– Pääsemme lähtemään toisesta rivistä, sillä sijoittunut yleensä kymmenennen sijan paikkeille. Tänään taitaa viitisenkymmentä kirkkovenettä olla liikkeellä, mutta entisaikoina oli nelinkertainen määrä, joten silloin oli todellista melskettä, pohti Aaltonen.
Teksti ja kuvat: Sulkava-lehti / Jari Kallio
