Sulkavan Suursouduissa retkisoutu on yksi suosituimmista sarjoista. Tänäkin vuonna 36 kirkkovenettä kiersi Partalansaaren yöpyen puolivälissä Varvirannassa.
Sulkavan Suursoudut on TARAKI:lle eli Tampereen yliopiston rakennustekniikan opiskelijoille yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista. Retkisoutuperinne on jatkunut jo toistakymmentä vuotta, ja jälleen tänä vuonna kolme kirkkoveneellistä raksaopiskelijoita lähti mukaan retkisoutuun.
– Soutu meni muuten hyvin, mutta meiltä meni neljä airoa – ja remmejä oli vähän vinksin vonksin. Mutta ihan hyvin muuten sujui, kuudentena tultiin tänne, Marcel Laukkanen kertoo.
Sääolosuhteita opiskelijat kehuvat fantastisiksi.
– Mukavan aurinkoista, mutta kiva pikku viima kävi selkään soutaessa.
TARAKIlaiset tulivat Varvirantaan jo perjantaina, ja soutamaan lähdettiin lauantaina.
– Yksi yö on nyt teltassa nukuttu ja unen laatu olisi voinut olla pikkaisen parempi. Hyttyset pitivät hereillä aamuneljään asti, Laukkanen kertoo saavuttuaan Varvirantaan lauantaina.
Saunalautta osa perinnettä
Suuri osa TARAKI:n porukasta oli soutamassa Sulkavalla ensimmäistä kertaa. Souduista ei kuitenkaan ole kukaan opiskelija välttynyt kuulemasta, sillä uusille opiskelijoille kerrotaan aina TARAKIn perinteisestä osallistumisesta Sulkavan Suursoutuihin jo siinä vaiheessa, kun heitä perehdytetään yliopistokulttuuriin. Kilta myös sponsoroi opiskelijoiden osallistumista retkisoutuun.
– Ajattelin heti, että kyllä sinne pitää lähteä. Pitää ottaa kaikki irti opiskelijaelämästä, Laukkanen sanoo.
– Kirkkovenesoutu oli minulle ihan uutta. Oli hauskaa ja mielenkiintoista. Mikäs sen parempaa kuin soutaa porukan kanssa ja kuunnella musiikkia hyvässä kelissä, toteaa Eemil Alanen.
TARAKIlaisten suunnitelmissa oli grillailla ja lähteä illalla vielä takaisin Soutustadionille Diandran keikalle. Opiskelijat odottivat Varvirantaan myös TARAKI:n kuuluisaa saunalauttaa, joka on ollut osa heidän soutuperinnettään jo pitkään.
– Odotetaan kyllä innolla jo hyviä unia ja huomista soutupäivää, Laukkanen sanoo.
Mukaan ei tarvitse houkutella
Sahamiehet saapuivat Varvirantaan Rimadonna-veneellään. Joukkue koostuu sahamiehistä eri puolilta Suomea, aina Laitilasta Kuusamoon saakka.
– Olen Varsinais-Suomesta ja siellä näkee vain peltomaisemaa, niin onhan tämä hienoa kun pääsee tänne, sanoo Pekka Saarinen Loimaalta.
Sahamiehille retkisoutu on yksi vuoden kohokohdista.
– Tämä on vuoden must-tapahtuma aina pikkujoulujen ohella. Pikkujouluissa suunnitellaan seuraavan vuoden soutuja. Tänne ei tarvitse kyllä poikia liiemmin houkutella, kertoo Teuvo Leino, joka on soutanut jo yli 20 kertaa Sulkavalla.
– Sahamiesten kanssa olen soutanut tällä joka vuosi vuodesta -94 saakka, hän kertoo.
Retkisarja sopii akkujen lataamiseen
Sahamiesten soutu Hakovirralta Varvirantaan kulki hyvin.
– Oli hyvät soutajat ja perämies. Säännöllisesti kerran vuodessa treenataan soutamista, eli täällä Sulkavalla retkisoudussa, nauraa Matti Huttunen, joka toimi tänä vuonna perämiehenä.
Kilpasarjoissakin Sahamiehet ovat pärjänneet.
– Kerran vauhtia oli 19,4 kilometriä tunnissa. Mutta on tämä retkisarja kuitenkin parasta. Pieni puheensorina kuuluu paatista ja kymmenen kilometriä tunnissa riittää meille vauhdiksi. Juomataukojakin pidetään, kun on kuuma päivä. Soudetaan oma tahtia, kertoo Leino.
– Tässä ei tarvitse kelloa vastaan tapella, vaan voi ottaa rennosti ja ladata akkuja, toteaa Huttunen.
Retkiohjelmaan Varvirannassa kuuluu muun muassa rantakalan valmistus Puruveden muikuista. Suunnitelmissa on myös illalla laittaa jalalla koreasti.
Äidin innoittamana soutamaan
A-tiimiin on tullut porukkaa sieltä täältä, muun muassa Tampereelta, Hämeenlinnasta, Turusta ja Lahden seudulta. Alun perin joukkue on lähtöisin A-klinikkasäätiöstä. Joukkueen ikähaarukka on 22–66 vuotta.
Miska Leppäselle tämänvuotinen soutu oli ensimmäinen. Hän tuli mukaan retkisoutuun äitinsä innoittamana, joka on soutanut Sulkavalla jo usean vuonna.
– Äiti laittoi viestiä huhtikuussa että lähdenkö Sulkavan soutuihin ja sanoin, että totta kai. Sen jälkeen vasta menin katsomaan netistä, että mikä juttu tämä olikaan, Leppänen nauraa.
Leppänen harjoitteli joitain kertoja soutulaitteella, mutta hän ei ollut koskaan aiemmin soutanut kirkkoveneellä.
– Tämä oli se päivä, kun sain oikean merkityksen kirkkoveneelle, hän kuittaa.
Soudussa on hänen mukaansa vielä vähän hiomista.
– Alkumatka oli vaikea, siinä joutui pitämään vähän breikkiä. Yhdellä kun herpaantuu huomio, niin koko porukka kärsii.
Miska Leppänen on kuitenkin jo varma, että osallistuu soutuihin myös ensi vuonna.
Syömistä, saunomista ja karaokea
Pia Salmelinille Sulkavan soutu on neljäs. Hän järjesti tämänvuotisen soudun omien sanojensa mukaan pienestä painostuksesta.
– Täällä ollaan nyt hyvällä fiiliksellä. Aurinko paistaa ja ihan mahtava sää.
Varvirannassa ohjelmassa on syömistä ja saunomista.
– Nyt nautitaan Suomen suvesta. Tämä ihanammaksi ei Suomen kesä voi tulla, Salmelin pohtii.
– Ensikertalaiset laulavat aina karaokessa, joukkueesta muistutetaan.
Leppäselle tämä olikin jo tiedossa.
– Siihen on valmistauduttu, hän sanoo.
Teksti ja kuvat: Sulkava-lehti / Mari-Anna Rossi