Teksti ja kuvat: Jari Kallio
Sulkavan Suursoutujen kirkkoveneet lähtivät perjantaina matkaan haulikon laukauksen saattelemana. Lähtöpaikalla oli kuhinaa ja jännitystä ennen starttia.
Sulkavan Sisukkaat koostui pääosin sulkavalaisista soutajista, ja kulkuvälineenä oli komea punaisen hohtoinen SU-41-kirkkovene.
– Jotkut joukkueen jäsenistä ovat mukana ensimmäistä kertaa ja yksi kymmenettä kertaa. Kilpailemaan ei olla menossa, kunhan maaliin päästään, tuumi Noora Nissinen tuntia ennen lähtöä.
Sulkavan Sisukkaiden joukkueessa soutaneet sulkavalaiset Kiira Auvinen ja Noora Nissinen (oik.) valmistautuivat huolella soutulähtöön.
Nissinen kuvaili keliä petolliseksi, kun lämpömittari oli hellelukemissa. Hänellä oli kuusi litraa juomaa mukana.
– Nestettä on hyvä olla mukana riittävästi, sillä kerran olin mukana aamulähdössä, ja soudun jälkeen jouduin tiputukseen, hän huomautti.
Nuorten naisten Pehmeät Kädet
Pehmeät Kädet -joukkueen nimi tule salibandysta, sillä nuorten naisten joukkueesta useimmat pelaavat salibandyä. Jäseniä on Juvalta, Sulkavalta ja Savonlinnasta.
– Ihan täysi naisporukka perämiestä myöden on koossa. Kuntoa löytyy toivottavasti riittävästi, kun salibandya on pelattu. Suurin osa mukana olevista on ensikertalaisia, sanaili Essi Puhakainen, joka on Sulkavalta kotoisin eli ”syntynyt soutamaan”, kuten hän itse kuvaili.
Upeat teetetyt soutupaidat naisilla oli päällä joukkueen logo selässään.
– Tavoitteena on soutaa alle kuuden tunnin aika. Ilman tavoitteita ei voida matkaan lähteä, kun urheilijoita ollaan. Keli on ihan hyvä, kun ei tuule ja pilviä on välillä varjostamassa matkantekoa. Ihan unelmakeli, kertoi Puhakainen.
Puhakainen oli ensi kertaa kirkkoveneen kyydissä ja arveli, että kai jokaisen sulkavalaisen pitää se kokea ainakin kerran elämässään.
”Tahti ei vaihdu vaikka juodaan”
Tampereelta kotoisin olevan Suomen suurimman soutuseuran Takon Soutajien Olli Niemi sanoi, että hänellä on mukana erilaista syötävää, jotka ovat lähinnä henkisenä tukena, sillä niitä vähän tulee käytettyä.
– Juotavaksi on kolme litraa laimeaa urheilujuomaa kanisterissa pillillä soudun aikana imettäväksi, sillä juomataukoja ei tässä veneessä erikseen pidetä. Tahti ei vaihdu vaikka juodaan. Käsijuomana on lisäksi nestettä, jossa on sekoitettuna suolaa, kokista ja geelejä, sanoi Niemi.
Niemen mukaan voittoa lähdetään hakemaan, sillä niitä on vuosien varrella kertynyt. Viime vuonna heltisi kakkossija kirkkoveneiden sarjassa. Paras aika on ollut neljä tuntia ja minuutti.
– Nyt tavoitteena on neljä tuntia ja kymmenen minuuttia, sillä joukkue on vähän vanhentunut, totesi Jari Kaljadin, joka on seuran menestyneimpiä puuvenesoutajia. Hän oli Sulkavan Suursouduissa mukana 18. kertaa.
”Liikkeelle pitää lähteä nöyrästi”
Ennen kirkkoveneiden lähtöä perämiesten kokouksessa kuunneltiin tarkasti Heikki Joskittin ohjeita vaaranpaikoista reitillä, sillä Saimaan vesi on nyt normaalia selvästi matalemmalla. Joitain reittimuutoksia on tehty aiempiin vuosiin verrattuna, jotta soutu on turvallista.
Takottarien Minna Niemi kertoi Hakovirralla kuuluttajan haastattelussa ennen lähtöä, että liikkeelle pitää lähteä nöyrästi, sillä matka on pitkä ja matkalla voi sattua ja tapahtua kaikenlaista.
Takottarien tavoitteena oli naisten reittiennätyksen tekeminen, minkä eteen heidän tiiminsä on tehnyt kaikkensa perämiestä myöden. Viime hetken sairastumiset tai loukkaantumiset eivät ole vaikuttaneet joukkueen kokoonpanoon.
– Kaikki ovat höllänneet sopivaan aikaan ja tämä viikko on vietetty televisiotuolissa sekä odoteltu lähtöhetkeä, sanoi Niemi lähtöalueen kihelmöivässä tunnelmassa.
